Hermosolujen tehtävänä on aistia ja välittää tietoa aivojen ja kehon eri osien välillä. Hermosto jakautuu keskushermostoon, johon kuuluvat aivot ja selkäydin, sekä ääreishermostoon, joka koostuu aivo- ja selkäydinhermoista. Sekä ääreis- että keskushermostossa on motorisia ja sensorisia hermosoluja. Sensoriset hermosolut kuljettavat tuntoviestejä kehon eri osista aivoille, ja motoriset hermosolut, eli liikehermot, kuljettavat aivoista käskyjä lihaksille.
Hermovauriolla tarkoitetaan tilaa, jossa hermoissa kulkevan sähköisen signaalin kuljetus estyy, joko osittain tai kokonaan. Hermovaurion oireet riippuvat siitä mikä hermokudoksen osa on vaurioitunut. Jos sensorinen hermosolu vaurioituu, ilmenee oireilu esimerkiksi tuntopuutoksina. Jos motorinen hermosolu vaurioituu, ilmenee se kyseisen hermosolun hermottaman lihaksen heikkoutena.
Hermovaurio voi tulla monesta eri syystä. Hermokudokseen kohdistuva liiallinen venytys tai paine sekä ruhje- ja viiltovammat ovat tyypillisimpiä vaurion syitä. Myös hermon pinnetilat, kuten rannekanavaoireyhtymä tai välilevyn pullistuma, ovat yleisiä. Tietyt sairaudet voivat myös aiheuttaa hermokudoksen vaurioitumista, esimerkiksi diabetekseen liittyvä polyneuropatia.
Hermovaurion kuntoutuksessa kartoitetaan aluksi vaurioitunut hermo sekä millä alueella vaurio on tapahtunut. Tuntopuutosten tutkimisen ja lihasvoiman testaamisen avulla saadaan jo melko luotettavasti arvoitua, mikä hermo on vaurioitunut. Lääkärin suorittamaa ENMG- eli elektroneuromyografiatutkimusta käytetään hermovaurion varmentamiseksi.
Fysioterapiassa pyritään aluksi mahdollisuuksien mukaan poistamaan liiallinen paine hermokudokselta, jotta hermokudoksen paraneminen voi alkaa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi asentohoitoa. Hermokudoksen mobilisointitekniikoilla pyritään lisäämään hermokudoksen aineenvaihduntaa, mikä nopeuttaa hermon toipumista. Pehmytkudoskäsittely voi myös olla tarpeen mahdollisten lihaskireyksien lievittämiseksi hermokudoksen ympäriltä.
Jos motorinen hermosolu on vaurioitunut niin, että lihasta ei pysty tahdonalaisesti aktivoimaan, täytyy kyseisen lihaksen voimaa ja lihasmassaa ylläpitää sähköhoidon avulla. Sähköhoitoa aloittaessa tutkitaan, millä sähkövirran muodolla saadaan lihaksia parhaiten aktivoitua. Vaikeammissa hermovaurioissa sähköhoito täytyy tehdä fysioterapiakäyttöön suunnitelluilla sähkölaitteilla.
Hermovaurion paranemisennuste riippuu vaurion laadusta. Jos hermo on mennyt osittain tai kokonaan poikki, vaatii se hermon kirurgista korjaamista. Hermokudoksen uusiutuminen on hidasta; hermo kasvaa noin 1 mm vuorokaudessa, joten toipuminen voi vauriopaikasta riippuen kestää kuukausiakin. Hankalista hermovaurioista voi jäädä pysyviä tunnon ja lihastoiminnan häiriöitä, mutta suurimmassa osassa hermovaurioita toipumisennuste on hyvä.